"Kohtele minua hyvin, sitten kun en enää muista nimeäni" Muistelukoreista tukea muistisairaan ja omaishoitajan arjen vuorovaikutukseen

Opinnäytetyön tavoitteena oli etsiä työelämänyhteyksien avulla keinoja, jolla voidaan tukea muistisairaan henkilön ja hänen omaishoitajansa välistä arjen vuorovaikutusta. Työelämänyhteydet olivat Kanta-Hämeen muistiyhdistyksen käynnistämä LÄHDE-projekti sekä Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo. Opinnäytetyössä hyödynnettiin teoriatietoa etenevistä muistisairauksista, omaishoitajuudesta sekä vuorovaikutuksesta. Teoriaosuudessa paneudutaan myös siihen, miten muistisairaus vaikuttaa sairastuneen viestintä- ja vuorovaikutustilanteisiin ja mitä pitää ottaa huomioon kohdatessaan muistisairaan. Taustalla käytettiin opinnäytetyön tekijän omaa henkilökohtaista kokemusta ja tietämystä muistisairaista ja muistisairauksista. Toiminnallisen opinnäytetyön tutkimusmenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia sekä kontrolloitua kyselyä. Keväällä 2015 aloitettuun tutkimukseen sisältyi neljä muistelutuokiota, johon osallistui kolme pariskuntaa. Osallistuneista puolella oli diagnosoitu muistisairaus ja loput olivat omaishoitajia. Ohjaustuokioissa käytettiin historiallisen museon moniaistista muistelukorikokonaisuutta, jotka sisälsivät erilaisia entisajan esineitä, valokuvia, musiikkia ja tuoksuja. Muistelukorikokonaisuutta hyödyntämällä muistisairas ja omaishoitaja kokosivat omat, heidän elettyyn elämäänsä liittyvät henkilökohtaiset muistelukorit. Kerätyn aineiston ja teoreettisen tiedon pohjalta pystyi päättelemään, että muistelukorin avulla voidaan tukea omaishoitajan ja muistisairaan välistä vuorovaikutusta. Korin avulla muistisairaalle voidaan muistuttaa hänen eletystä elämästä ja siitä kuka hän on. Kun muistelukorin sisältö ja vuorovaikutustilanne koostuu tutuista ja turvallista asioista, on keskusteluun luontevampaa ottaa osaa. Tämä voi tukea tai jopa parantaa puheen säilymistä ja pitää yllä lauseen rakentamista. Omaishoitajat kokivat saaneensa muistelutuokioista vinkkejä arjen vuorovaikutukseen. Parhaana asiana muistelutuokioissa he pitivät yhdessäoloa ja keskustelua. Muistelukorin kautta voidaankin pysähtyä arkeen, olla läsnä ja herättää keskustelua.The objective of this thesis was to examine how a memory illness can af-fect a person’s social life and communication abilities. Main goal was to find a way to support a memory ill person and their caregiver in a daily in-teraction. Working life connections were LÄHDE-project launched by Kanta-Häme memory foundation and Historical museum of Hämeenlinna. In this thesis theory about progressive memory illnesses, caregivers and interaction was utilized. In theory section it is delved into how a memory illness affects a person’s communication and interaction with other people, and what to take into account when encountering a person with such illness. In the background author’s own personal experience and knowledge about memory illnesses and people with said illnesses was used. Research methods of the functional part of the thesis were committed observation and a controlled inquiry. Research began in spring 2015 included four recollection moments, in which three couples took part in. Half of those who took part in the re-search were diagnosed with a memory illness, while the rest were caregivers. In counseling sessions historical museum’s concept of “memory basket” was used. This basket included different old objects, pictures, music and smells. Utilizing the concept of memory basket the memory ill person and their caregiver combined their own memory basket. It was evident based on the gathered material and theoretical information, that memory baskets can help support the interaction between a memory ill person and their caregiver. With the basket it is possible to remind the ill person of their past life and their identity. When the basket’s contents and interaction include familiar and comfortable things, it is easier to take part in conversation. This may support or even improve the preservation of speech and the ability to form sentence